Saukko

Saukko on vesielämään sopeutunut näätäeläin. Sen hyvän turkin takia Saukko on ennen ollut haluttu riistaeläin, joten sen kanta pieneni monilla mailla. Saukko on elpynyt kuitenkin hyvin. Jopa Suomessa Saukko on ollut pari kertaa sukupuuton partaalla. Siksi Saukko onkin rauhoitettu eläin, se rauhoitettiin vuonna 1974.



Saukon ruumis on n. 50 - 100 senttiä ja sen hännänpituus on n. 28 - 55 cm. Täysikasvuinen Saukko painaa n. 5 - 10 kiloa.


Saukon ruumis on pitkänomainen ja virtaviivainen. Sen jalat ovat melko lyhyet ja häntä kapenee loppuun päin. Saukon turkki on tuuhea ja vettä hylkivä, siksi se ei palele uidessaan hyisissä vesissä, ja köllötellessään jäällä. Sen aluskarva lämmittää sitä hyvin, eikä se pääse kastumaan. Sopeutuminen vesielämään näkyy hyvin kun se sulkee korvansa sukeltaessa.


Saukko merkitsee reviirinsä hajumerkillä. Saukko kesyyntyy helposti ihmisten seurassa.


Saukkoa tavataan kolmessa maanosassa, jotka ovat Eurooppa, Aasia ja Afrikka. Saukkoa tavattiin ennen lähes koko Euroopassa vesistöjen äärellä – merenrannoilla, järvien ja jokien partailla. 1900-luvulla alkanut kannan taantuminen on aiheuttanut sen häviämisen monilta alueilta. Jokseenkin häiriintymätön populaatio on enää vain Norjan rannikolla, Skotlannin länsirannikolla ja Irlannissa.


Saukolla on laaja elinpiiri, jonka alueella se pesii yleensä koloissa, jotka ovat kuuluneet muille eläimille kuten ketuille tai mäyrille. Elinalueensa saukko merkitsee ulostemerkeillä. Jotkin saukkolajit puolustavat omaa reviiriä, joillakin elinpiirit voivat olla osittain tai jopa kokonaan päällekkäin. Saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesistöreittiään edestakaisin. Koiras voi hallita jopa 40 km:n pituudelta rantaa ja vaellella saalisretkillään keskimäärin noin 10 km yössä. Saukko pysyttelee mieluiten vedessä tai sen läheisyydessä. Se voi kuitenkin kulkea suuriakin matkoja maalla, esimerkiksi nälän ajamana.
Saukot ovat leikkisiä eläimiä ja saattavat esimerkiksi laskea mäkeä lumipenkalta joen jäälle öisin. Saukko on aktiivisempi yöaikaan kuin päivisin, mikä voi johtua ihmisten pelosta. Toisaalta tunnetaan myös lukuisia tapauksia, joissa seurallinen ja leikkisä saukko on hakeutunut ihmisasunnoille, varsinkin jäätyään syystä tai toisesta yksin.


Saukko syö lähinnä kalaa. Sen ruokavalioon kuuluu myös pikkunisäkkäitä. Aikuinen saukko syö päivässä 1-1,5 kiloa kalaa. Talvella saukko joutuu usein kalastamaan jään alla pimeässä. Tämä ei kuitenkaan tuota sille ongelmia, sillä herkkien tuntoviiksiensä avulla se pystyy pimeässäkin seuraamaan kalojen liikkeitä. Tarvittaessa saukko pystyy olemaan veden alla jopa viisi minuuttia yhtäjaksoisesti.




Saukot ovat yksineläjiä, jotka tapaavat toisiaan vain lyhyenä lisääntymisaikana. Saukkonaaras on sukukypsä noin puolitoistavuotiaana, koiras kaksivuotiaana. tarhassa yksilöt kypsyvät hitaammin. Kiima-aika toistuu säännöllisesti ympäri vuoden, yleensä se on kuitenkin keväällä, enimmäkseen helmi-huhtikuussa. Kaikki saukot synnyttävät maalle, usein luolaan. Poikasia on kerrallaan 1-5 ja ne syntyvät 63-65 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan miltei koko ensimmäisen vuoden ajan. Emo opettaa poikasiaan kalastamaan, aluksi päästäen niille omaa saalistaan harjoituksen vuoksi.


Eurooppalainen Saukko elää yleensä n. 17 vuotiaaksi.

Kirjoittanut : Veera

Majavat


Majavat ovat isoja, lättähäntäisiä nisäkkäitä, jotka elelevät järvien rannoilla. Nämä ruskeaturkkiset jyrsijät kokoavat kaatamistaan puista patoja, joissa ne asustavat ja hankkivat ruokaa näin rakentamistaan tekoaltaista. Majavat ovat norsujen kanssa ainoita eläimiä, jotka pystyvät kantamaan täysikasvuisen puun paikasta toiseen. Syksyllä ne keräävät pesänsä lähistölle suuret määrät valmiiksi katkottuja puunrunkoja ja oksia (syötäväksi), jotta ne pärjäisivät talven yli.

Majavien heimoon kuuluu nykyään vain yksi suku, mutta erihistorialisella ajalla eli muitakin sukuja ja lajeja, kuten jättiläismajava. Ne tunnetaan vain fossiililöytöjen avulla.



YLEISTIETOA MAJAVISTA

PITUUS: 75-10 cm, häntä 30 cm
PAINO: 15-30 kg
RAVINTO: vesikasvit ja niiden juuret, pensaiden ja puiden kuori ja lehdet
LISÄÄNTYMINEN: Synnyttää touko-kesäkuussa kolme poikasta

SINISORSA

Tuntomerkit: Koiraan pää on väriltään vihreä, kaulassa on valkoinen raita ja siipien yläpinnalta löytyy leveä sininen raita, jossa on valkoiset reunukset, naaras on hyvin maastoon suojautuva ruskean kirjavan asunsa vuoksi
Pituus: 55-60cm, siipien kärkiväli on noin 95cm
Ravinto: Syö matalahkosta vedestä vesikasveja, lisäksi sinisorsa syö myös siemeniä ja veden pikkueläimiä
Pesintä: Sinisorsa munii n. 6-10 munaa rantakasvuston suojaan

MUUTA MIELENKIINTOISTA TIETOA SINISORSASTA

Sinisorsaa tapaa koko Suomessa, ja vaikka se kuuluukin muuttolintuihin, jää pieni osa niistä joskus Suomeen talvehtimaan, jos niille on tarjolla pienikin sula vesipaikka. Sinisorsat elävät kaikenlaisilla vesillä, enimmäkseen ne oleskelevat matalahkossa rantavedessä, josta ne saavat hyvin ravintoa. Se pesii matalaan rantaveteen vesikasvuston suojaan. Pesään se tekee yleensä n. 6-10 munaa, jotka ovat väriltään vihertävänharmaita. Poikaset ovat jo lähes synnyttyään valmiita lähtemään veteen, mutta lentokykyisiä ne ovat vasta parin kuukauden ikäisinä. Sinisorsa kuuluu puolisukeltajiin jouhisorsien, lapasorsan, haapanan, heinätavin ja harmaasorsan, sekä ristisorsan kanssa.

TEKSTIN KIRJOITTI EMILIA

Olipa kerran pieni musta koira, joka oli koko elämänalkunsa asustanut erään vanhan perheen hylkäämässä leikkimökissä. Pieni musta koira oli saanut hieman ravintoa eräältä kiltiltä tytöntylleröltä päivittäin. Tyttö oli vähentänyt käyntejään aina päivä päivältä, pian kokonaan unohtanut pennun. Nyt pieni musta koira joutuikin itse hankkimaan ravintonsa, niinpä se päätti kurkistaa ulos leikkimökistä ja tutustua avaraan ulkomaailmaan. Pentu työnsi kaikin voimin leikkimökin oven auki ja astui ulos siristelleen silmiään, nimittäin aurinko hymyili sille pilveettömällä taivaalla. Hetkenaikaa siristeltyään pentu katseli ympärilleen ja mietti: " Mihin suuntaan sitä oikein menisi? " Eipä aikaakaan, kun pentu jo päättikin lähteä metsää kohti vaeltamaan. Aurinkoinen ja lämmin maisema muuttuikin hieman karummaksi ja pimeämmäksi. Pentu senkun vaelsi pitkin kapeaa metsäpolkua etsien löytämättä. Kun pieni musta koira aikansa oli tassutellut, päätyi se suurien niittyjen keskelle, ja pian pentu tunsi niskassaan jotain märkää ja epämukavaa. Se oli lehmä, lehmän turpa. - Hei kuka sinä oikein olet? Et muistuta yhtään minun äitiäni, pieni musta koira kummasteli. - Ammuu, olen lehmä, nimeltäni Mansikki, kukas sinä olet? lehmä vastasi. - Olen.. olen koira, mutta mikä ihme on nimi? pentu ihmetteli. - Nimi on sellainen juttu.. Se on hieman vaikea selittää mutta jos minua kutsutaan, eli jos joku sanoo nimeni, tiedän tulla paikalle, sellainen nimi on ainakin minun tietääkseni. - Aa, mikäköhän minun nimeni on? pentu kysyi itseltään jatkaen matkaa. Pian pieni musta koira löysi kuin löysikin itsensä lasten keskeltä. - Hei katso Anna, tuossapa on söpö koira! Jatkoa odotellen, Emilia

Rahulan koulun hiihtokilpailut

TOIMITTAJA : VEERA SAARINEN

Torstaina, 10.03.2011, Rahulan koulussa järjestettiin hiihtokilpailu. Kilpailuihin osallistui kaikki koulun oppilaat. Oppilaiden lisäksi paikalla olivat koulun opettajat, ja laduntekijä. 3 - 6 luokkalaiset hiihtivät viitostien toisellä puolella olevalla ladulla, joka oli 2 km pitkä. Esikoululaiset ja 1 - 2 hiihtivät pellolla. 3 - 4 tytöt valmistautuvat lähtöön. Kaikkia jännittää, ainankin vähän.
Koululla keittäjä Eija laittaa hiihtäjille lämmintä mehua ja keksiä. Kilpailujen jälkeen Tomi opettaja tulee kuuluttamaan voittajat :

Esikoulun tytöt : Tänä vuotena kultamitallin sai Emmi. Toiseksi kiri Petra, ja pronssia Jennille.
Esikoulun pojat : Kultamittalli menee Jonille, hopea Eelikselle ja kolmannelle sijalle tuli Voitto.
1 - 2 luokan tytöt : Ensimmäisenä Hilja, toiseksi tuli Silja, ja kolmannelle sijalle pääsi Heidi.
1 - 2 luokan pojat : Kultaa sai näissä kisoissa Arttu, hopeaa Eemeli ja pronssia Juhalle.
3 - 4 luokan tytöt : Ensimmäiseksi kiri Lyydia, toiseksi tuli Katariina, ja kolmas oli Emilia.
3 - 4 luokan pojat : Kultaa Jerrylle, hopea tuli Jermulle, ja pronssia sai Jyri.
5 - 6 luokan tytöt : Ensimmäiseksi tuli Anna - Leena, toiseksi Riina, ja pronssi, kolmassija, Monalle.
5 - 6 luokan pojat : Kultaa sai Joosua, hopeaa Jesselle, ja pronssia Antille.

Onnea kaikille voittajille, ja kisaan osallistujille !

Hiihtokilpailut Rahulan koululla

TEKSTI: EMILIA MASSINEN

Tänään 10. maaliskuuta Rahulan koululla lähdettiin koulun pihasta ylittämään ruuhkaista 5-tietä, jonka toisella puolella ladut jo odottelivat hiihtäjiään. Kolmannesta luokasta kuutosluokkalaisiin asti hiihdettiin isoilla laduilla, alemmat luokat hiihtivät koulun omalla jäällä.

Ladut olivat hyvin liukkaat nuoskakelin takia. Siksi suurimmalla osalla oli hyvin voidellut sukset. Muuten sää oli varsin mukava, vaikka aurinko ei kylläkään näyttäytynyt, vaan pysyi taivaalla asustavien pilvien takana.

Esikoululaisten tyttöjen sarjan voittaja oli Emmi, 1-2 luokan Hilja, 3-4 luokan Lyydia ajalla 9.02 ja 5-6 luokan Anna ajalla 11.36.
Esikoululaisten poikien sarjan voittaja oli Joni, 1-2 luokan Arttu, 3-4 luokan Jerry ajalla 9.56 ja 5-6 luokan Joosua ajalla 12.08.

Tulokset oppilaille kerrottiin samana päivänä, mutta itse mitalit jaettiin vasta seuraavana päivänä, perjantaina aamunavauksessa. Iloisesti 3-6 luokkalaiset lähtivät palkinnot onnellisena saaneena hiihtämään laavulle, jonka edestakaisin matka oli kaikenkaikkiaan 6 kilometriä. Laavulla he söivät maukkaita makkaroita sekä muita eväitään unohtamatta kaakaoita ja mehuja.