Missä olisi vettä?

Eräänä utuisena aamuna loppui pilvenhattaralta kuulunut korina ja puhina. Suurisuinen jättiläinen oli herännyt yöuniltaan.

Parin haukottelun ja venytyksen jälkeen jättihuomasi, että hänellä oli niin kova jano, että oikein heikotti. Heikosti ja hitaasti se nousi pehmoiselta pediltään ja käveli oman kotipilvensä toiseen päähän, jossa oli keittiö. Jätti avasi hanan, mutta sieltä ei tullit mitään, ei edes vettä. Hieman hermostunut jätti päätti monien kaappien lisäksi katsoa myös jääkaappiin, jospa siellä olisi mehua tms. mutta ei siellä ollut muuta kuin pari makkaraa ja parituhatta kalapuikkoa.
- Voi ei, minähän ostin juuri pari kuukautta sitten paljon mehua... Kukakohan ne kaikki on juonut? En ainankaan minä, jätti sanoi surullisena.
- Nyt on mentävä heti etsimään vettä, ennen kuin on liiam myöhäistä, se totesi hetken päästä ja heitti takin ylleen.
Jättiläinen löntysti surullisena kohti tuolia. Hän istui tuokion pienellä punaisella tuolillaan ja käveli sitten mietteliään näköisenä vesi hanaa kohti. Se tarkisti vielä, ettei siitä vaan tullut tippaakaan vettä, mutta ei sitä läpinäkyvää ainetta edes näkynyt. Silloin hänellä välähti, hänhän voisi mennä metsään ja tarkkailla, olisiko siellä puroja tai muita paikkojam joissa olisi vettä. Metsässä hän ohitti suon ja huomasi että sen lähellä oli peili. Peilistä heijastui jättiläisen kuva. Jättiläinen säikähti niin, että kiljaisi. Ja kun hän kun hän ei nähnyt metsässä ketään, hän ajatteli että oli itse se, jota säikähti. Siinä hän oli aivan oikeassa.

Pian jättiläinen jatkoi matkaa peili suuressa kourassaan, vaikka oli vielä hämmillään, kuka saattoi olla peilissä. Tiellä häntä tuli vastaan iso auto ja jättiläinenyritti lukea sitä.
- Kir-sus, eiku siis ööh... Olikohan se SIR-KUS?
Jättiläinen päätti ottaa asiasta tarkempaa selvää. Hän tallusti auton perässä ja huomasi, että se vie johonkin isoon telttaan, jonka ympärillä oli paljon ihmisiä. Kun kaikki ihmiset olivat teltassa, jättiläinen päätti mennä sisälle. Siellä se meni areenalle ja sai raukuvat suosionosoitukset, koska ihmiset luulivat, että jättiläinen kuului sirkukseen. Jätti kaivoi takkinsa taskusta peilin ja ihmetteli mille ihmiset olivat nauraneet. Silloin jättiläisen suusta tuli lyhyt ja ihmeellinen sana: Häh? Samassa peili muuttui suihkulähteeksi. Jätin silmät suurenivat maapallon kokoisiksi, ja suu ammollaan se otti pitkän askeleen eteensä. Vesi kielellä se alkoi lipittämään viileää, mutta puhdasta lähdevettä. Pian yleisö hiljeni, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen kuului ihmisjoukosta huuto:
- Jätti, olisitko ystävällinen ja antaisit meillekin sitä vettä? Kaupungimme kaivosta on loppunut vesi!
Eipä aikaakaan, kun jätti jo heitti vettä iloisena nauraen yleisön päälle. Myös yleisö rätkähti iloiseen nauruun. Kaikki vain aukaisivat suunsa, jolloin he saivat sen täyteen vettä.
- Kiitos jätti, kiitos todella paljon, kiitti yleisö yhteen ääneen.
Tämän pienen tankkaushetken jälkeen jätti täytti kaupungin suuren kaivon ja heitti taikalähteen läheiseen metsään. Koko kaupungin väki oli pitkän aikaa iloisia. Pian jätti palasi omalle pilvenhattaralleen.

Kirjoittanut: Emilia ja Lyydia